Monet kansat ovat vanhoista ajoista asti viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin. Jo muinaiset roomalaiset viettivät 17. - 23. joulukuuta keskitalven Saturnalia-juhlaa. Saturnaliaan liittyi lahjojen antaminen, hauskanpito ja yhteiskunnallisten roolien kääntäminen ylösalaisin. Saturnalian ajaksi kaikki työ ja liiketoiminta keskeytettiin. Kaduilla juhlittiin riehakkaasti, ja kaikkialla raikui tervehdys io Saturnalia. Saturnalian lopuksi ihmiset ostivat toisilleen kynttilöitä, viikunahilloa ja pieniä terrakottafiguriineja (sigilla), joita myytiin erityisissä torikaupoissa (sigillaria), joiden mukaan juhlan viimeinen päivä sai myös nimensä.

 

Saturnalia vastasi perinteiltään pitkälti kreikkalaista Kronia-juhlaa, jota vietettiin Saturnuksen eli maanviljelyn jumalan kreikkalaisen vastineen Kronoksen kunniaksi.

 

Roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta eli talvipäivänseisauksena, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä. Tuon päivän syrjäyttämiseksi päätettiin vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa ryhtyä juhlimaan Jeesuksen syntymäjuhlaa roomalaisen kalenterin Voittamattoman auringon päivänä.

Niinpä kristillistä joulua vietetään yhä edelleen 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana.

 

Jotkin Saturnalian perinteet siirtyivät kristittyjen joulun ja uuden vuoden juhlintaan – ajankohdan lisäksi myös esimerkiksi kynttilät ja lahjojen antaminen.