
Luukku 13



Kevät Kreetalla on yhtä luonnon juhlaa.
Talvikuukausien aikana maaperä on saanut voimaa sateista, ja jo varhain keväällä saari puhkeaa kukkaan.
Kevään ensimmäinen aalto on aina kirkkaan keltainen. Oliivilehtoihin ja vuorten rinteille levittäytyvät värikkäät, keltaisena hehkuvat nuokkukäenkaalit ja teiden varsilla hehkuvat piiskaherne, karvapiikkivihma ja pensaspaloyrtti.
Erityisen vaikuttava on Gious Kamposin ylätasanko. Siellä kevään kukinnan aikataulusta riippuen levittäytyvät anemonien violetit, siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat, ja niiden rinnalla loistavat Kreetan endeemiset tulppaanit. Alueella kasvaa myös valtava määrä pieniä orkideoita ja kämmeköitä, jotka tekevät maisemasta kuin salaisen puutarhan. Siellä vuorten suojassa korkealla kasvaa myös monien sipulikasvien herkät kukat – tasetit, tulppaanit ja töyhtöhelmililjat.
​​​
Polkujen varrella, suojaisissa kohdissa, nousevat kaurajuuri ja tähtipukinparta, keltavalkoiset suvikakkarat sekä pienet iirikset.
​​
Talven ja kevään aikana luonto tarjoilee myös laajan kattauksen erilaisia syötäviä kasveja eli villivihanneksia.
​​
Kevät on myös yrttien aikaa. Salvia, timjami ja rosmariini levittävät tuoksunsa poluille ja pihoille, ja jokainen askel tuo vastaan uuden värin ja uuden tuoksun. Maisema muuttuu eläväksi maalaukseksi – hetki, jolloin saari hengittää syvään ja kutsuu kulkijan pysähtymään.


